26.2.2007

Loman tynkää

Tänään minulla alkoi talviloma, joka jää tällä kertaa sikäli torsoksi, että minun täytyy käydä välillä parin päivän työmatkalla. Viikon lomalla, joka on vielä kesken kaiken katkaistava, en pysty töistä kunnolla irtoamaan.

Pitemmilläkin lomilla on tavallisesti niin, että vasta noin viikon jälkeen kykenen olemaan henkisesti vapaa työkuvioista. Tosin se auttaa, jos lähdemme johonkin kauemmas ja aivan erilaisiin oloihin. Siksi olemmekin viime aikoina pyrkineet starttaamaan heti loman alussa aivan muihin maisemiin. Ulkomailla niiden maisemien ei tarvitse välttämättä olla.

Lyhytkin loma on toki parempi kuin ei ollenkaan lomaa. Mutta parasta lomassa taitaa ylipäänsä olla sen odottaminen. Odotus auttaa jaksamaan töissä; itse loma ei monestikaan niin ihmeellinen ole.

Olen havainnut, että minulle ei sovi se, että lomalla on pitkään kovin rauhallista. Minulla on taipumus vaipua jo vajaassa viikossa alakuloisuuteen ja kääntyä tonkimaan sisikuntaani. Tai pikemminkin niin, että sisimästäni nousee asioita tongittavaksi: huolia, pelkoja ynnä muita niljakkeita. Siksi olen katsonut viisaaksi, että järjestämme lomalle sopivassa määrin sosiaalista elämää ja kontakteja.

Niinpä esimerkiksi Lapin-reissut, joita olemme monena alkukesänä tehneet, saavat nyt jäädä, sillä silloin siellä on aivan liian rauhallista...

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hyvästä blogista! Miehenä tunnistan monet kokemistasi tunteista hyvin omakohtaisesti. On hienoa lukea analyyttistä ja rehellistä tekstiä asioista jotka usein painavat omaakin mieltäni.

Usein etenkin miesten kohdalla painotetaan sitä miten vaikea heidän on ilmaista tunteitaan. Kuulun siihen (pieneen?) joukkoon joka on erilaisten vastoinkäymisten ja kokemusten kautta onnistunut vapautumaan vaikenemisen taakasta. Kuten sinunkin kohdallasi se ei kuitenkaan ole patenttiratkaisu, ahdistusta ja pelkoa tulee vaikka sen lähteet ja oireet kykenisikin osoittamaan. On kuitenkin lohdullista että tunteita tunnistettuaan niitä kykenee puimaan ja ottamaan opiksi muiden kokemuksista. Luet selvästikin paljon ja keskustelet asioista, niin hyvin jäsentyneinä ne ilmestyvät kirjoituksiisi.

-T

Antero kirjoitti...

Kiitos palautteestasi, -T!

On virkistävää tavata hengenheimolaisia. Tietoisuus siitä, että juttuni puhuttelevat jotakuta, antaa myös lisämotivaatiota kirjoittaa.

Olet oikeassa siinä, että lukeminen merkitsee minulle paljon ja että nautin hyvistä keskusteluhetkistä.

Anonyymi kirjoitti...

Se, että joutilaisuudessa nousee esiin kaikenlaisia vaivaavia ajatuksia, lienee tuttua myös naisille. Itsekin olen sen kokenut monta kertaa. Kuulunee siis ihmisenä olemiseen ylipäätään.

Toivon sinulle kuitenkin hauskoja lomahetkiä! Niitä aion itsekin kokea mukavien lasten ja sukulaisten seurassa nautittavassa maaliskuun talvisäässä! :)

terkuin m (on your side)

Antero kirjoitti...

Kiitos samoin sinulle, m(aaria)!

Mukavia, sopivan joutilaita ja toiminnallisia hetkiä sinulle!