Lomamielen harhailut

Joululomani on alkanut. Lomanaikaiset sielunliikkeeni pakkaavat usein noudattamaan tiettyä kehityskaarta, joka on joiltakin osin karvaan makuinen. Kovasti toivon, että tällä kertaa ei kävisi niin...

Alkulomasta minulle tuottaa vaikeuksia irrottautua työelämästä ja sen tuottamista huolista. Tulikohan nyt kaikki välttämätön tehtyä? Muistinko delegoida kaikki sellaiset tehtävät, jotka vaativat toimia loman aikana? Pitäisikö ottaa lomalle joitakin asioita valmisteltavaksi, jotta pääsisin loman jälkeen paremmin juoneen kiinni? Tänäänkin olen käynyt näitä kysymyksiä läpi.

Tämän jälkeen seuraa tavallisesti rauhallisempi ja seesteisempi vaihe, johon sekoittuu jopa iloa ja vapautuneisuutta. Olenhan nyt ansaitulla lomalla ja voin hyvällä omallatunnolla hellittää hetkeksi. Ainakin minulla olisi siihen laillinen oikeus. Tähän vaiheeseen liittyy lähes pakollisena käynti kirjastossa. Lainaan paksun pinon kiinnostavia kirjoja ja filmejä, joita tosin harvoin ehdin kaikkia lukea ja katsoa. Tuntuu vain tärkeältä ja kiehtovalta, että on mistä valita; lukutoukka ja jonkinasteinen filmihullukin kun olen.

Seuraava vaihe on sitten se, jonka jättäisin mielelläni väliin. Usein se kuitenkin tulee. Tämä vaihe on kuoppa, sielun sukellus, minimasennus. Sen voi laukaista melkein mikä tahansa, joka muistuttaa minua toistuvista huolen- ja pelonaiheistani. Juuri silloin kun olen jo päässyt rentoutumisen alkuun, juuri kun pinta on pehmennyt ja suoja ohentunut - juuri silloin se iskee.

Taustalla on kai jonkinlainen psykologinen lainalaisuus: sisäinen maailmani pyrkii tasapainoon. Koukkaus on korjaava liike. Sisimpäni kertoo, että on epänormaalia olla näin keveällä mielellä. Tasapainon saavuttamiseksi tarvitaan jotain synkistelyä. Sitten tuntuu taas turvalliselta, vaikka onkin inhottava olo. Näin kävi viime lomallakin: yhden päivän olin kuin maani myynyt mies. - Pelkkää psykologiaa tämä kuvio ei kuitenkaan mielestäni ole; se on myös henkimaailman juttu.

Loppuloma voi hyvässä lykyssä olla varsin mukavakin. Mieliala on noussut ja olo kohentunut. Tosin lähestyvä töiden aloitus tuikahtelee jo taustalla pieninä pistoina. Olen huomannut, että parhaiten saan loman hyödynnetyksi, jos olen sen lopulla mahdollisimman pitkään poissa kotoa, muissa ympyröissä. Nytkin olen suunnitellut tekeväni niin.

Seikkailumielellä

Syyslomalla kävimme vaimon kanssa eräässä eteläisen Euroopan maassa, jonka nimi alkaa p:llä ja päättyy l:ään. Matkanteko oli sangen mutkallista. Mennen tullen jouduimme lentämään kolmella lentokoneella. Mennessä lähdimme kotoa kello 10 aamupäivällä ja olimme perillä kohteessa kello 2:n ja 3:n välillä aamuyöllä.

Eikä tässä vielä kyllin. Tulomatkalla Münchenin lentokentällä meille sanottiin tsekkautuessamme sisään, että kone onkin jo täynnä. Minä hieman kiehahdin. Olimme varanneet liput kolme kuukautta aiemmin ja olimme lentokentällä ajoissa - ja kuitenkin meiltä oli viety paikat nenän edestä. Kone oli siis suomeksi sanoen ylibuukattu.

Meiltä pyydeltiin anteeksi ja meitä kehotettiin odottamaan niin kauan, että matkustajat ovat siirtyneet lentokenttäbussiin. Hetken päästä selvisi, että yksi paikka oli sentään vielä vapaana. Oli pari sekuntia aikaa miettiä mitä teemme. Vaimo patisti minua matkaan, ja minä annoin periksi. Niinpä lensin Helsinkiin, ja vaimo tuli toisella koneella Frankfurtiin, odotti siellä pari tuntia ja lensi sitten vielä eri koneella Helsinkiin.

Seikkailun makua siis. Itse lomakohteessa elämä sen sijaan oli rauhaisaa ja kaikin puolin mukavaa. Sää oli mitä mainioin: yhtä päivää lukuun ottamatta aurinko paistoi ja lämpötila hipoi 25:tä. Auringonpaiste oli lempeää, ja niinpä vietimme runsaasti aikaa ulkona terassilla ja uimme ahkerasti altaassa, jonka vesi oli sopivan vilpoista.

Lomainen flow-ilmiö

Olen saanut nyt nauttia reilun viikon verran henkisestä tilasta, jota voisi luonnehtia jonkinlaiseksi flow-ilmiöksi. Mikään ei ole erityisemmin puristanut tai painanut (no ei se nyt ihan koko totuus ole: huolet ovat kyllä yrittäneet vallata mielen).

Olen keskittynyt siihen, mitä olen puuhaillut: liikuntaan, lukemiseen, kirjoittamiseen, elokuviin, seurusteluun yms. Vuorokausirytmi on iloisesti nyrjähtänyt; kelloa ei tule usein vilkuilluksi. Olen saanut monia palkitsevia kokemuksia äskeisen ulkomaanmatkamme yhteydessä, kuten esimerkiksi lämpimiä kohtaamisia ja luontoelämyksiä.

Elämä on soljunut ikään kuin omalla painollaan. Kovasti toivon, että loputkin lomasta sujuu tähän malliin. Se on kaikkea muuta kuin itsestään, pikemminkin ihmeen veroista.

Lainaan tähän lopuksi psykologi Csikszentmihalyin ajatuksia, joka on luonut flow-käsitteen. Hän kuvaa kahdeksan osatekijää, joita flow-kokemukseen voi liittyä (lähde: Wikipedia):

1. Tehtävällä on selvät päämäärät.
2. Yksilön keskittyminen on täydellistä.
3. Oman minän arviointi vähenee.
4. Ajantaju katoaa.
5. Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta.
6. Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea).
7. Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.
8. Tehtävä on itsessään palkitseva.

Käsite on siis luotu kuvaamaan tietynlaista työntekoa, ei lomanviettoa. Minusta termiä voisi silti hyvin käyttää tässäkin merkityksessä; onhan se melkoinen tehtävä viettää onnistunut loma.

Lomanaluskutka

Lomani alkaa viikon kuluttua. Lomallelähtö on yleensä paineista aikaa. Työt ruuhkautuvat. Mietin, tuliko kaikki välttämätön tehtyä. Unohtuiko sittenkin jotakin? Olenko muistanut antaa alaisilleni kaikki toiminnan pyörittämisen kannalta tarpeelliset ohjeet?

Usein on käynyt niin, että loman alusta tärveltyy monta päivää jonkin asian murehtimisessa. Monesti olen lähtenyt lomalle tunnekuorman kanssa, jonka joku on vielä viimeisinä työpäivinä päälleni vyöryttänyt. Hän on halunnut selvittää joitain omia asioitaan, kun olen vielä läsnä - vaikka ne ehtisi kyllä aivan hyvin käydä läpi myöhemminkin. Hartaasti toivon, että tällä kertaa ei käy näin...

Olen huomannut, että fyysinen etäisyys työpaikkaan auttaa pääsemään lomafiilikseen. Niinpä nytkin lähdemme heti loman alettua viikoksi ulkomaille, Keski-Eurooppaan. Viime vuosina olemme aloittaneet lomamme Lapin-matkalla. Kesäkuun alussa, jolloin lomani tavallisesti alkaa, Lapissa on kuitenkin vielä aika viileää ja vähän liiankin rauhallista.

Minulle ei sovi se, että sosiaaliset kontaktit jäävät lomalla hyvin niukoiksi. Se on liian suuri kontrasti työelämälle, joka on hyvin sosiaalista. Liiallinen yksin- ja joutenolo ronkkii sitä paitsi sisimmästä esiin monenlaisia turhanpäiväisiä huolia ja pelkoja.

Loman tynkää

Tänään minulla alkoi talviloma, joka jää tällä kertaa sikäli torsoksi, että minun täytyy käydä välillä parin päivän työmatkalla. Viikon lomalla, joka on vielä kesken kaiken katkaistava, en pysty töistä kunnolla irtoamaan.

Pitemmilläkin lomilla on tavallisesti niin, että vasta noin viikon jälkeen kykenen olemaan henkisesti vapaa työkuvioista. Tosin se auttaa, jos lähdemme johonkin kauemmas ja aivan erilaisiin oloihin. Siksi olemmekin viime aikoina pyrkineet starttaamaan heti loman alussa aivan muihin maisemiin. Ulkomailla niiden maisemien ei tarvitse välttämättä olla.

Lyhytkin loma on toki parempi kuin ei ollenkaan lomaa. Mutta parasta lomassa taitaa ylipäänsä olla sen odottaminen. Odotus auttaa jaksamaan töissä; itse loma ei monestikaan niin ihmeellinen ole.

Olen havainnut, että minulle ei sovi se, että lomalla on pitkään kovin rauhallista. Minulla on taipumus vaipua jo vajaassa viikossa alakuloisuuteen ja kääntyä tonkimaan sisikuntaani. Tai pikemminkin niin, että sisimästäni nousee asioita tongittavaksi: huolia, pelkoja ynnä muita niljakkeita. Siksi olen katsonut viisaaksi, että järjestämme lomalle sopivassa määrin sosiaalista elämää ja kontakteja.

Niinpä esimerkiksi Lapin-reissut, joita olemme monena alkukesänä tehneet, saavat nyt jäädä, sillä silloin siellä on aivan liian rauhallista...