Olen saanut nyt nauttia reilun viikon verran henkisestä tilasta, jota voisi luonnehtia jonkinlaiseksi flow-ilmiöksi. Mikään ei ole erityisemmin puristanut tai painanut (no ei se nyt ihan koko totuus ole: huolet ovat kyllä yrittäneet vallata mielen). Olen keskittynyt siihen, mitä olen puuhaillut: liikuntaan, lukemiseen, kirjoittamiseen, elokuviin, seurusteluun yms. Vuorokausirytmi on iloisesti nyrjähtänyt; kelloa ei tule usein vilkuilluksi. Olen saanut monia palkitsevia kokemuksia äskeisen ulkomaanmatkamme yhteydessä, kuten esimerkiksi lämpimiä kohtaamisia ja luontoelämyksiä.
Elämä on soljunut ikään kuin omalla painollaan. Kovasti toivon, että loputkin lomasta sujuu tähän malliin. Se on kaikkea muuta kuin itsestään, pikemminkin ihmeen veroista.
Lainaan tähän lopuksi psykologi Csikszentmihalyin ajatuksia, joka on luonut flow-käsitteen. Hän kuvaa kahdeksan osatekijää, joita flow-kokemukseen voi liittyä (lähde: Wikipedia):
1. Tehtävällä on selvät päämäärät.
2. Yksilön keskittyminen on täydellistä.
3. Oman minän arviointi vähenee.
4. Ajantaju katoaa.
5. Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta.
6. Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea).
7. Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.
8. Tehtävä on itsessään palkitseva.
Käsite on siis luotu kuvaamaan tietynlaista työntekoa, ei lomanviettoa. Minusta termiä voisi silti hyvin käyttää tässäkin merkityksessä; onhan se melkoinen tehtävä viettää onnistunut loma.
