19.11.2011

En sure mutta hiukan huokaan...



Taas on kulunut vuosi edellisestä tämän blogin päivityksestä. Liekö jäljellä enää ketään, joka olisi pysynyt kanavalla. Yritän nyt tehdä parannusta ja kirjoittaa useammin.

Olen sinnitellyt reilun vuoden yrittäjänä ulkomailla. Starttirahan saanti on jo loppunut, joten nyt pitäisi tulla toimeen omillaan. Täytyy sanoa, että ihan helppoa se ei ole. Työtehtäviä ja asiakassuhteita ei ole vielä kovin paljon siunaantunut. On täytynyt opetella aiempaa selvästi niukempaan elintasoon ja kuluttamiseen. Onneksi tässä maassa eläminen on jonkin verran halvempaa kuin Suomessa.

Olen kuitenkin varsin tyytyväinen sen suhteen, että uskalsin jäädä pois säännöllisestä palkkatyöstä itsenäiseksi yrittäjäksi. Tuntuu hyvältä, kun voin varsin pitkälle päättää päiväohjelmani ja kun jää aikaa muullekin kuin työlle. Vapaa-aikaa on runsaasti, joten olen voinut harrastaa esimerkiksi kuntoilua ja valokuvausta mielin määrin.

Oikeastaan en sure paljon mitään siitä, mitä olen menettänyt, koska tilalle on tullut runsaasti muuta. Aineellinen puoli on selvästi vähentynyt, mutta henkinen ja hengellinen lisääntynyt. Uuteen kulttuuriin ja uusiin ihmisiin tutustuminen tarjoaa jatkuvasti kiinnostavia haasteita. Sen kyllä auliisti myönnän, että tunnen haikeutta siksi, että ystäviä ja sukulaisia on mahdollista nähdä suhteellisen harvoin.

Vaikein vaihe kuluneen vuoden aikana oli parin kolmen kuukauden sairastelujakso, joka alkoi ankaralla kuumeilulla. Sen kautta pääsin tutustumaan paikalliseen terveydenhoitojärjestelmään, joka osoittautui varsin kelvolliseksi. Opettiko tuo vaihe hitusen kärsivällisyyttä, en tiedä.