Kävelin eilen illalla järven rantapolulla ja otin kuvia vesilinnuista. Kuulin koiran haukuntaa ja huutoja. Kuulosti ihan siltä kuin koiraa olisi juoksutettu viskatun kapulan perässä. Kun menin lähemmäksi, huomasin, että lahdukan toisella puolella todellakin puuhattiin jotakin koiran kanssa, mutta huutojen sävyssä ja koko touhuamisessa oli outo sävy.
Sitten äkkäsin, että koirahan porskutti avannossa - se oli pudonnut jäihin. Nuorelta näyttävä pariskunta yritti sohia keppien kanssa koiraa pois avannosta, tuloksetta. Mitä lähemmäs tulin, sitä epätoivoisemmalta koiran pelastuspuuhat vaikuttivat.
Sitten tapahtui jotakin hyvin yllättävää. Jää petti miehen alta, joka yritti tavoittaa koiraa avannosta. Tajusin heti, että tilanne oli vakava. Avannosta oli rantaan matkaa toistakymmentä metriä ja sillä kohtaa oli syvää. Nainen alkoi huutaa paniikissa täyttä kurkkua - venäjäksi - ja yritti mennä auttamaan miestä.
Heitin repun selästäni, riisuin puseroni ja juoksin metsään hakemaan kättä pidempää. Löysin kaksi pitkähköä riukua, risusavotassa taannoin katkottuja puita, ja menin niiden kanssa jäälle.
Ilmeisimmältä vaaralta näytti, että vaimo putoaa kohta samaan avantoon kuin mies, sillä hän oli aivan hysteerinen ja pyrki miehensä luokse. Sain vaivoin talutetuksi hänet rannalle, välillä hän upposi vyötäisiään myöten veteen. Puhuin hänelle englantia, jota hän tuntui jonkin verran ymmärtävän, mutta vasta kun sanoin hänelle "itis suda!", hän suostui perääntymään. Tuo käskysana minulle on kai jäänyt mieleen Tuntemattomasta sotilaasta; venäjää en osaa juuri lainkaan.
Sitten ojensin riu'un miehelle ja kehotin häntä tarttumaan siihen toisesta päästä. Niin sitten kiskoin miehen vähä vähältä avannosta ensin jäälle ja sitten jäätä pitkin mahallaan liukuen turvaan.
Mies oli rannalle päästyään aivan näännyksissä ja jäi maahan makaamaan. Nainen kiskoi häneltä märät vaatteet pois, heittäytyi hänen päälleen ja hieroi häntä voimakkaasti - kiljuen täyttä kurkkua. Annoin naiselle kuivan puseroni, jonka hän kietoi miehen ympärille. Itse olin uponnut veteen vain polvia myöten.
Tein kännykälläni hätäilmoituksen, joka kesti jonkin aikaa, koska virkailijalle tuotti vaikeuksia paikantaa onnettomuuspaikkaa selityksistäni huolimatta. Siinä vaiheessa kun pelastuspartio tuli perille, nuoripari oli jo lähtenyt heitä vastaan. He pääsivät heti sairasautoon.
Ensimmäisinä tuli paikalle kaksi sukeltajaa, jotka yrittivät pelastaa koiraa avannosta. Muutama minuutti ennen sukeltajien tuloa koira oli lakannut vinkumasta. Sukeltajat eivät löytäneet koiraa, joten se lienee tuolloin uponnut jo pohjaan. Heidän näkyvyyttään haittasi sakea jäähilepilvi. Koira parka! Kaunis musta koira, liekö ollut mäyräräkoira, en tiedä, koska näin vain pään.
Jälkikäteen olin hyvin helpottunut ja kiitollinen. Kiitollinen siitä, että nuoripari pelastui ja kiitollinen sitä, että minun ei tarvinnut olla todistamassa heidän hukkumistaan. Todellinen vaara oli, että kummatkin olisivat menehtyneet ilman apua.
