Ahdistaa

Juuri nyt ahdistaa niin vietävästi. Meille hyvin läheisillä ihmisillä on aviokriisi. Koen tuon kriisin omissa nahoissani. Haluaisin auttaa heitä - ja tulenkin tekemään kaiken mitä osaan ja voin. Kuitenkin tiedän, etten voi elää heidän elämäänsä; heidän itsensä on löydettävä tie eteenpäin.

Minulle on tyypillistä, että käyn tällaiset asiat syvältä läpi. Olen kai siinä mielessä hyvin konaisvaltainen ihminen. Varmasti ahdistukseen sekoittuu myös omia asioita, jotka ovat minua elämän varrella haavoittaneet...

Maanantaisyndrooma

Maanantait ovat jo pitkään olleet minulle paineellisempia työpäiviä kuin muut. Viikon aloitukseen liittyy usein ainakin jonkinasteista epämääräistä ahdistusta. Sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä, tiedänkö etukäteen, että päivästä tulee raskas. Tosin tietoisuus siitä, että maanantaiaamu alkaa kokouksella, lisää epämiellyttävää tunnetta.

Varmaan yksi syy kokemaani on se, että työni on senluonteista, että siinä saattaa tulla eteen yllättäviä, ikäviäkin asioita. Ja jos niitä tulee eteen maanantaiaamuna, ne ovat tavallistakin tympeämpiä. Toisaalta viikonloppuna ehtii henkisesti irtautua työkuvioista sen verran, että uuden viikon aloituksessa on hieman samaa vapaudesta luopumisen tuskaa kuin lomalta palatessa.

Tämäkään maanantai ei ollut poikkeus. Päivä on kuitenkin lähtenyt melko normaalisti liikkeelle, ja yleistuntuma on sellainen, että eiköhän tästäkin viikosta selvitä.