25.10.2007

Seikkailumielellä

Syyslomalla kävimme vaimon kanssa eräässä eteläisen Euroopan maassa, jonka nimi alkaa p:llä ja päättyy l:ään. Matkanteko oli sangen mutkallista. Mennen tullen jouduimme lentämään kolmella lentokoneella. Mennessä lähdimme kotoa kello 10 aamupäivällä ja olimme perillä kohteessa kello 2:n ja 3:n välillä aamuyöllä.

Eikä tässä vielä kyllin. Tulomatkalla Münchenin lentokentällä meille sanottiin tsekkautuessamme sisään, että kone onkin jo täynnä. Minä hieman kiehahdin. Olimme varanneet liput kolme kuukautta aiemmin ja olimme lentokentällä ajoissa - ja kuitenkin meiltä oli viety paikat nenän edestä. Kone oli siis suomeksi sanoen ylibuukattu.

Meiltä pyydeltiin anteeksi ja meitä kehotettiin odottamaan niin kauan, että matkustajat ovat siirtyneet lentokenttäbussiin. Hetken päästä selvisi, että yksi paikka oli sentään vielä vapaana. Oli pari sekuntia aikaa miettiä mitä teemme. Vaimo patisti minua matkaan, ja minä annoin periksi. Niinpä lensin Helsinkiin, ja vaimo tuli toisella koneella Frankfurtiin, odotti siellä pari tuntia ja lensi sitten vielä eri koneella Helsinkiin.

Seikkailun makua siis. Itse lomakohteessa elämä sen sijaan oli rauhaisaa ja kaikin puolin mukavaa. Sää oli mitä mainioin: yhtä päivää lukuun ottamatta aurinko paistoi ja lämpötila hipoi 25:tä. Auringonpaiste oli lempeää, ja niinpä vietimme runsaasti aikaa ulkona terassilla ja uimme ahkerasti altaassa, jonka vesi oli sopivan vilpoista.

7.10.2007

Enkelin siiven hipaisu

Viime viikko oli paineellinen ja raskas. Töitä oli jonossa ja jonon purkaminen oli vaikeaa, kun tuli koko ajan jotain väliin tulevaa tehtävää ja selviteltävää. Jouduin myös ottamaan vastaan eräältä työntekijältä hyvin tunnepitoisen vuodatuksen, josta ei tahtonut loppua tulla. Vasta kun nöyrryin antamaan ymmärtävää palautetta, jossa toistin sitä asia- ja tunneviestiä, mitä kuulin hänen pyörittelevän, hän tyyntyi ja koki huojentuneensa.

Onneksi perjantai-iltana sain vieraaksi hyvän ystäväni, jonka olen tuntenut nuoruudesta saakka. Keskustelimme myöhään yöhön saakka. Aamulla ehdimme käydä vielä yhdessä lenkillä. Tunsin, että elämä alkoi palailla.

Eilen illalla kuuntelin klassista musiikkia satelliittikanavalta TV:stä. Tämä kanava lähettää klassista tauotta (jos mainoksia ei lasketa) ja on yksi suosikkikanavistani. Nyt tuli jälleen hyvin melodisia ja kauniita kappaleita (smooth classic). Yhtäkkiä huomasin, että minua alkoi kuin varkain itkettää. Niinpä sitten itkin tovin. Itku tuntui helpottavalta ja lohduttavalta - kuin enkelin siiven hipaisulta.

Itken hyvin harvoin ja yleensä vain kohdatessani odottamatonta hyvyyttä. Siksi osaan arvostaa tällaisia hetkiä.