7.10.2007

Enkelin siiven hipaisu

Viime viikko oli paineellinen ja raskas. Töitä oli jonossa ja jonon purkaminen oli vaikeaa, kun tuli koko ajan jotain väliin tulevaa tehtävää ja selviteltävää. Jouduin myös ottamaan vastaan eräältä työntekijältä hyvin tunnepitoisen vuodatuksen, josta ei tahtonut loppua tulla. Vasta kun nöyrryin antamaan ymmärtävää palautetta, jossa toistin sitä asia- ja tunneviestiä, mitä kuulin hänen pyörittelevän, hän tyyntyi ja koki huojentuneensa.

Onneksi perjantai-iltana sain vieraaksi hyvän ystäväni, jonka olen tuntenut nuoruudesta saakka. Keskustelimme myöhään yöhön saakka. Aamulla ehdimme käydä vielä yhdessä lenkillä. Tunsin, että elämä alkoi palailla.

Eilen illalla kuuntelin klassista musiikkia satelliittikanavalta TV:stä. Tämä kanava lähettää klassista tauotta (jos mainoksia ei lasketa) ja on yksi suosikkikanavistani. Nyt tuli jälleen hyvin melodisia ja kauniita kappaleita (smooth classic). Yhtäkkiä huomasin, että minua alkoi kuin varkain itkettää. Niinpä sitten itkin tovin. Itku tuntui helpottavalta ja lohduttavalta - kuin enkelin siiven hipaisulta.

Itken hyvin harvoin ja yleensä vain kohdatessani odottamatonta hyvyyttä. Siksi osaan arvostaa tällaisia hetkiä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä se on se sama(ntyylinen) enkeli, jonka sipaisulla on samanlainen vaikutus minuun.

Oikeastana taitaa jopa olla niin, etten edes itke muusta syystä kuin hyvyyden liikuttamana. Tai tapahtumien tai ilmiöiden vuoksi, jotka todistavat puolestaan.

Tästä tällaisesta tulee mieleen usko, jokin, joka on niin suurta, ettei sitä kestä muuten kuin itkemällä. En ainakaan uskalla tai osaa ajatella pidemmälle...

Antero kirjoitti...

Niin, Maaria, toivon sinulle yhä lisää enkelin sipaisuja! Mikään ei sulata mieltä ja sisäisiä kovettumia kuin Jumalan hyvyyden kokemus. Tuntuu siltä, että tarvitsen sitä jälleen itse; sen verran rankkaa on taas työelämässä ollut...

Anonyymi kirjoitti...

Koskettava kirjoitus jälleen kerran, joka nostatti samansuuntaisia ajatuksia ja tunnemuistoja. Noita enkelinhipaisuja soisi enemmän monille monille ihmisille.

Voimia työelämään!