Iloa ystävyydestä

Pitkäaikainen ystävä vieraili luonamme. Hänen käyntinsä nosti pintaan iloa, luovuutta ja leikkimieltä. Tämä ystävä on luonteeltaan hyvin erilainen kuin minä. Olemme tunteneet toisemme yli 30 vuotta. Nuorina tapasimme hyvinkin tiuhaan, mutta viime vuosikymmeninä harvahkosti. Silti käy aina niin, että ystävyyttä ei tarvitse lämmitellä, vaan se tuntuu joka kerta tavatessamme tuoreelta.

Tällaisia ystäviä elämääni on siunaantunut vain muutamia, mutta he ovat sitäkin arvokkaampia. Heidän kanssaan voin olla oma itseni: minun ei tarvitse esittää mitään. Voimme myös keskustella vapaasti aiheesta kuin aiheesta, myös omista vaikeuksistamme ja meitä ahdistavista asioista.

Kohtaamiset ovat kerta kerralta sisäisesti virittäviä. Tuntuu siltä, että ne kaivavat persoonastani esiin parhaita puolia, sellaisiakin, jotka ovat välillä on ikään kuin uinuvassa tilassa. Ystävät toimivat peileinä, jotka heijastavat ehdotonta hyväksyntää: juuri tuollaisena olet okei.

Erityinen merkitys näillä ystävyyssuhteilla on ollut elämäni murros- ja kriisiaikoina. Olen saanut ystäviltäni korvaamatonta tukea ja rohkaisua. Vahva johdatuksen maku on siinä, että eri elämänvaiheissa lähelläni on ollut ystäviä, joille kulloinkin kipuilemani asiat ovat olleet tuttuja ja omakohtaisesti läpi elettyjä.