Olen elänyt monta synkkää syksyä. Perusluonteeni on melankolinen, ja syksyisin alavireisyyteni on tupannut vahvistumaan. Näin minulle kävi jo nuoruudessani. Olen jossain määrin vetäytynyt kuoreeni niin kuin karhu pesäänsä.Muutama syksy on ollut erityisen vaikea. Tuolloin olen monet kerrat tarkistanut kalenterista, kuinka kauan on vielä siihen, kun päivä alkaa pidetä. Kaikkein ahdistavin oli se syksy, jolloin olin työuupumuksen vuoksi sairaslomalla. Milloinkaan muulloin en ole kokenut niin syvältä kouraisevia tuntemuksia.
On kuitenkin ollut myös valoisia syksyjä. Tämä kuluva syksy on yksi niistä, vaikka tähänkin on toki mahtunut myös vaikeuksia. Yksi syy siihen, että mielialani on pysynyt suhteellisen korkealla, on kirkasvalohoito – näin ainakin luulen. Joka aamu otan kirkasvalokylvyn aamukahvin yhteydessä, ja kas, ikään kuin energiaa riittäisi koko päivälle.
Ohessa on kuva kirkasvalolaitteestani. Se poikkeaa muista vastaavista laitteista monella tapaa, mutta etenkin siinä suhteessa, että sen valossa on runsaasti sitä sinistä ja vihreää spektrin osaa, joka keskeyttää tehokkaimmin melatoniinin eli unihormonin erityksen.
Mikään tekninen laite ei tietenkään sinänsä riitä pitämään alakuloa loitolla. Elämän perusasioiden täytyy olla ainakin jokseenkin kohdallaan, niin perheessä kuin työssäkin, jotta voisi olla hyvillä mielin. Mutta iloitsen toki kaikesta, mikä tuo valoa elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti