Suuri huojennus

Pari päivää sitten koin valtavan sisäisen huojentumisen. Pelkoni läheisen ihmisen terveyden pettämisestä osoittautui aiheettomaksi. Epäilyttävät löydökset olivat erikoislääkärin tutkimusten mukaan vaarattomia.

Tuona päivänä, kun tutkimuksia tehtiin, oloni oli suorastaan tuskallinen. Yritin keskittyä hommiin, jotten ajattelisi asiaa liikaa. Kun sitten sain vapauttavan soiton, puristus laukesi rajulla tavalla.

Tunteet velloivat jonkin aikaa ja spontaani ilo ja kiitollisuus nousi pintaan. Kiitin sydämestäni Jumalaa, kaiken hyvän antajaa. Ajattelin, että onneksi minulla tarkka osoite, mihin kiitokseni lähetän; ei jokin epämääräinen kohtalo.

Jännä juttu, että samana iltana huomasin reagoivani erilaisiin ärsykkeisiin hyvin herkästi. Kun esimerkiksi katselin TV:stä ajankohtaislähetystä, jossa terhakka naispuolinen juontaja keskeytteli näsäviisaasti haastateltavien puheenvuoroja, ärsyynnyin toden teolla.

Nyt tunteet ovat jo rauhoittuneet, mutta pohjalla kuplii edelleen ilo. Elämä tuntuu taas avautuvan, olevan täynnä mahdollisuuksia. Voimat ja into tarttua asioihin palailevat. On sellainen olo, että olisi ruuhkaksi asti kiinnostavaa tekemistä ja harrastamista.

Silti huomaan, että sisälläni kyttää jonossa myös huolenaiheita. Ikään kuin normaalitilaan tarvittaisiin jonkinlainen huolten ja pelkojen mukanaan tuoma tasapaino. Ymmärrän, että tämän sielunmekanismin juuret ovat lapsuudessani. Ehkäpä kirjoitan niistä joskus myöhemmin...

Juuri nyt tekee mieli lähteä puolukkaan. Tämän vuoden sato on jäänyt tosi niukaksi: puolukoita on löytynyt vain rämeiltä. Ostopuolukat ovat olleet tuhottoman kalliita. Olikin tosi iloinen yllätys, että tänään saimme niitä kuitenkin torilta tosi halvalla: neljä ämpärillistä kahdellakympillä.