Muilla mailla

Olin joulun aikoihin aika pitkään poissa Suomesta oloissa, jotka poikkesivat radikaalisti meikäläisistä. Sain nauttia esimerkiksi valosta ja lämmöstä - ja välittömästä, ihmisläheisestä ilmapiiristä. Paluu koti-Suomeen oli vähän ankea: eihän täällä ollut edes kunnon talvea. Myös henkinen ilmapiiri, jonka täällä jälleen kohtasin, tuntui alkuun hieman ahtaalta.

Yllättävän nopeasti sopeutuminen entisiin oloihin kuitenkin käy. Siinä varmasti auttaa se, että oma mielentila on jo ammoin viritetty melankoliselle taajuudelle. Se taajuus löytyy vaivaa näkemättä. Jotain kohottavaa tuosta reissusta tuntuu kuitenkin jääneen mielen pohjalle. Siellä se kuplii mukavina muistoina ja välähdyksinä.

Kyllä kai se niin on, että me suomalaiset olemme ilmastomme ja säidemme muovaamia. Hilpeät ja välittömät ihmiset ovat poikkeuksia, joita saatetaan pitää vähän omituisina. Itse en panisi pahakseni, vaikka tapaamistani etelän ihmisistä olisi tarttunut persoonaani jotain pysyvääkin nostetta.