Loman tynkää

Tänään minulla alkoi talviloma, joka jää tällä kertaa sikäli torsoksi, että minun täytyy käydä välillä parin päivän työmatkalla. Viikon lomalla, joka on vielä kesken kaiken katkaistava, en pysty töistä kunnolla irtoamaan.

Pitemmilläkin lomilla on tavallisesti niin, että vasta noin viikon jälkeen kykenen olemaan henkisesti vapaa työkuvioista. Tosin se auttaa, jos lähdemme johonkin kauemmas ja aivan erilaisiin oloihin. Siksi olemmekin viime aikoina pyrkineet starttaamaan heti loman alussa aivan muihin maisemiin. Ulkomailla niiden maisemien ei tarvitse välttämättä olla.

Lyhytkin loma on toki parempi kuin ei ollenkaan lomaa. Mutta parasta lomassa taitaa ylipäänsä olla sen odottaminen. Odotus auttaa jaksamaan töissä; itse loma ei monestikaan niin ihmeellinen ole.

Olen havainnut, että minulle ei sovi se, että lomalla on pitkään kovin rauhallista. Minulla on taipumus vaipua jo vajaassa viikossa alakuloisuuteen ja kääntyä tonkimaan sisikuntaani. Tai pikemminkin niin, että sisimästäni nousee asioita tongittavaksi: huolia, pelkoja ynnä muita niljakkeita. Siksi olen katsonut viisaaksi, että järjestämme lomalle sopivassa määrin sosiaalista elämää ja kontakteja.

Niinpä esimerkiksi Lapin-reissut, joita olemme monena alkukesänä tehneet, saavat nyt jäädä, sillä silloin siellä on aivan liian rauhallista...