22.3.2008

Miehinen mies

Luen parhaillaan miesasiaa käsittelevää kirjaa Villi ja vapaa, jonka on kirjoittanut John Eldredge. Kirjan perusajatuksia on, että miehen sydämessä on kolme kiihkeää halua: hän haluaa löytää taistelun, johon voi osallistua, seikkailun, jonka voi elää todeksi ja prinsessan, jonka voi pelastaa. Jokainen mies voi testata, onko John oikeassa vaikkapa ajattelemalla mielielokuviaan ja -kirjojaan, sitä mihin käyttää vapaa-aikansa ja ennen kaikkea sitä mistä on pienenä poikana haaveillut.

Nykymies on kuitenkin paljolti kadottanut yhteyden sydämeensä, tunteisiinsa ja todelliseen olemukseensa. Viime vuosikymmeninä yhteiskunnassa on ollut vallalla epäterve suuntaus, jossa miehiä painostetaan olemaan toisaalta suorituskeskeisempiä ja toisaalta feminiinisempiä: herkkiä, turvallisia ja helposti käsiteltäviä; sanalla sanoen ns. mukavia ja mukautuvia miehiä. Samaan aikaan naisista on tullut yhä maskuliinisempia. Yhteiskunnassa vallitsee sukupuolisekaannus.

Kirja rohkaisee miestä löytöretkelle sisimpänsä villeille ja tiettömille seuduille, missä hänen aito, kesytön, vahva ja uljas miehen sydämensä sijaitsee.

Kirjan ajatukset löysivät omassa sisimmässäni kaikupohjaa. Tiedostin aiempaa syvemmin sen tosiasian, että oma miehisyyteni on osittain hukassa. Siihen on monia syitä, kuten esimerkiksi isän menetys pienenä poikana ja syvä huoli äidin jaksamisesta, puolison vahva tukeminen avioliitossa ja työskentely esimiehenä hyvin naisvaltaisessa yhteisössä. Minusta kehittyi toisten hoivaaja ja taakkojen kantaja, mikä ei tietenkään sinänsä ole paha asia, mutta se kätki alleen osan miehisyydestäni.

Viime vuosina olen jossain määrin vahvistanut miehistä identiteettiäni muun muassa tekemällä yhä uusia aluevaltauksia työelämässä, matkustelemalla eri puolille maailmaa ja hyvinkin kauas – ja tutustumalla autoihin, mikä oli minulle aiemmin ihan vierasta.

Millaista on terve miehisyys ja millainen mies itse haluaisin olla? Luettelen seuraavassa joitakin leimallisia piirteitä.

  • Mies on rohkea ja aloitteikas – jopa niin rohkea että uskaltaa tutustua omaan heikkouteensa ja hyväksyä sen osaksi minuuttaan.
  • Mies on sisäisesti rento ja vapaa mutta vastuuntuntoinen.
  • Mies kulkee kohti unelmaansa vastuksista välittämättä, muttei kyynärpäätaktiikalla.
  • Mies etsii prinsessan, liittoutuu hänen kanssaan ja tukee hänen kasvuaan niin, että tästä tulee kuningatar.
  • Mies kaipaa seikkailuja, ottaa kuningattaren mukaan seikkailuun ja taistelee hänen puolestaan.
  • Miehen mallina on Jumalan Poika – kaikkien aikojen ainoa täysin terve mies.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys, pitkästä aikaa!

Aijjai, että oikein sydämessä tuntui mielihyvä, kun luki nämä kaksi perustotuutta:

* Mies etsii prinsessan,liittoutuu hänen kanssaan ja tukee hänen kasvuaan niin, että tästä tulee kuningatar.

* Mies kaipaa seikkailuja, ottaa kuningattaren mukaan seikkailuun ja taistelee hänen puolestaan.

Voi, missä tämä mies onkaan? Minulle voi sitten ilmoittautua, suoraan ja mahdollisimman pian, mieluummin heti.

t. maaria

Antero kirjoitti...

Hei Maaria!

Hän voi olla yllättävän lähellä; pidä vain silmäsi auki. Ehkei hän pidä itsestään melua, mutta voit aistia hänessä sisäistä voimaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hmm, Löysin blogisi sattumalta. Vielä en ole ihan käsittänyt kuulutko niihin, joiden mielestä "oikea" nainen on perinteisen kukkamekkomalli, kodinhengetär, vai käsitätkö myös naiseuden vähän eri tavalla.

Nimittäin olen itse vähän yli 30-vuotias nainen ja olen huomannut olevani yleensä suhteissani se vahvempi, tasapainoisempi osapuoli ja kyllä olen päätynyt olemaan se, joka aina kantaa vastuun. Ja kyllä myös tekee päätökset.

Se kyllästyttää, todella. En tiedä, missä vika, mutta allerkirjoitan tuon käsitykseksi miesten "tilasta". Yhä useampi ikäiseni mies on ihan hukassa elämänsä kanssa. He potevat yhä jotain ihme kriisiä suhteissaan vanhempiinsa (yleensä äitiin) ja elävät pitkitettyä nuoruutta, mikä tarkoittaa yleensä vastuun sysäämistä pois itseltä.

Yritä sitten siinä rakentaa jotain tulevaisuutta yhdessä. Ihanne mielestäni kun olisi, että esimerkiksi parisuhteessa vastuu kannetaan yhdessä.

En ole tuollainen perinteinen kodinhengetär, mutta mielestäni olen myös sinut naiseuteni kanssa. Minun ei tarvitse korostaa jotain puolta vain miellyttääkseni toista, mutta teen sen, jos niin itse haluan. Ja vahvuudestani huolimatta, haluan varata myös mahdollisuuden olla heikko.

Nimittäin tilanne on pitkälti johtanut siihen, ei vain omalta kohdaltani, vaan sama pätee myös moniin ystäviini, että koska ikäisemme miehet eivät ns. "uskalla olla miehiä", he eivät anna myöskään puolisoidensa olla välillä heikkoja.

Kuten eräs tuttavani sanoi, hänen pitää aina olla miehensä tukena, mutta jos hänellä itsellään on paha olla tai vaikeaa, mies ei kestä sitä, vaan sulkeutuu. Missä tässä on se tasa-arvo? Miksi mies ei kestä enää naisen heikkoutta?

Anonyymi kirjoitti...

Ohhoh! Minulla on täysin erilainen kokemus miehistä. Ainoastaan ukkiani ja edesmennyttä isääni, joka kuoli nuorena, kunnioitan. He olivat minulle todellisia miehen malleja. En voi oikeastaan sanoa nykyajan miehistä muuta kuin että he ovat suuria kusipäitä. Ennen kaikkea keski-ikäiset ja vanhat ukot. Nuoret miehet ovat erilaisia. Olen pahoillani, mutta miksi minun pitäisi valehdella? Puheet prinsessoista ovat pelkkää valhetta, soopaa, suoranaista paskapuhetta. Tyypillistä manipulointia juuri kusipäiden tyyliin. Sori. -Claudia-