Suoraan suoneen

Olen elänyt viime viikkoina aika rankkoja aikoja. Minulla ei kuitenkaan ole vielä oikein kieltä kertoa niistä tällä foorumilla – enkä tiedä onko siinä mieltäkään. Samanaikaisesti olen kokenut myös hyvin myönteisiä asioita, joista haluan mainita tässä yhteydessä pari.

Olen kuntoillut koko ikäni. Viime viikkoina olen tehostanut liikuntaa hiihtämällä jokseenkin päivittäin ja varsinkin viikonloppuisin myös lenkkeilemällä. Niinpä olen muutaman viikon aikana pudottanut painoani noin neljällä kilolla. En ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta nyt alan lähestyä ihannepainoani. Se tuntuu mukavalta, etten sanoisi hitusen innostavalta.

Toinen myönteinen elämys liittyy musiikkiin. Satuin katsomaan TV:stä dokumentin, jossa kerrottiin, kuinka Samuli Edelmann lauloi virsiä levylle kirkossa. Vaikka dokumentissa näytettiin vain katkelmia muutamista virsistä, ne iskivät aivan yllättäen syvälle tajuntaani. Hankin tuota pikaa tuon Edelmannin levyn, jonka nimi on nasevasti Virsiä.

Olen kuunnellut nyt levyä monet kerrat, ja se on vaikuttanut minuun syvästi. Se vie minut erityisen hoitavalla tavalla varhaislapsuuden kokemuksiin, aikaan jolloin isäni vielä eli. Isäni kuljetti minua paljon seuroissa, joissa laulettiin Siionin virsiä. Edelmannin levyllä on yksi näistä virsistä, jonka kuunteleminen suorastaan möyhii sisikuntaani – hyvällä tavalla.

Pidän kovasti myös Edelmannin eläytyvästä, hieman karheasta tulkinnasta, uusista ja raikkaista sovituksista sekä vivahteikkaasta säestyksestä.