Stressihuuli

Tunsin eilen ylähuulessani pienoista kipunointia ja kirvelyä. Tajusin heti, että vanha tuttavani huuliherpeshän se siellä ilmoittelee jälleen vierailustaan. Kerran pari vuodessa sillä on ollut tapana tulla minua tervehtimään, niin nytkin. Tämä vieras viipyy tavallisesti noin viikon, kunnes taas vetäytyy omiin oloihinsa.

Vaiva on pieni, mutta se viestii jostain: yleensä siitä, että on ollut aika paljon stressiä. Ja totta vie, on sitä taas ollut! On kasaantunut huolta, selviteltävää, kokouksia ja koulutuksia. Viime torstaina suorastaan hermostuin ja suutuin eräälle alaiselleni, joka mielestäni oli toiminut kovin tökerösti. Tällainen käytös ei ole minulle tavanomaista; se on stressioire.

Viikon päästä on onneksi tulossa pieni paussi talviloman muodossa. Harras toiveeni on, että nuo muutamat lomapäivät rentouttavat mieltä ja huuhtelevat sielua.

Mitenkäs herpes jaksaa? No, ei kovin hyvin, sillä sain apteekista uuden lääkintäkeinon: pieniä läpinäkyviä laastareita, joita pannaan määrävälein oireilevan kohdan päälle. Ihme ja kumma, ne näyttävät tehoavan niin, ettei märkivää rupea pääse edes syntymään. Eläköön lääketiede!