Elämäni makeimpia elämyksiä ovat iltapäiväunet, nokoset, tirsat, ruokaperäiset, ettonet… Rakas lapsi – monta nimeä. Usein kun olen tullut töistä, syönyt päivällistä ja lukenut päivän lehtiä, vetäydyn pitkäkseni. Nukahdan tavallisesti melko pian ja herään puolen tunnin kuluttua kuin nakutettuna. Ihmeellistä on, että unet kestävän tosiaan useimmiten miltei minuutilleen puoli tuntia.
Iltapäiväunet ovat minulle suurta ylellisyyttä, kuin rahaa pankkiin panisi. Vaikka olenkin muutoin herkkä kokemaan syyllisyyttä, tästä en koe, en minkään vertaa.
Unien jälkeen päivä alkaa ikään kuin uudestaan. Virkistyn, käyn lenkillä ja saunon. Niin, saunon tosiaan jokseenkin joka päivä, mikä on tietysti hirveää energian tuhlausta - mutta toisaalta niin kovin mukavaa. Sitten jaksankin valvoa melkoisen myöhään, ja tehdä vielä hommiakin, jos tarve vaatii.
Miehen mieli kaipaa alati uudistumista. Siihen auttaa sukellus unen salaperäiseen maailmaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Minäkin liputan levon ja unien puolesta!
Olen mennyt jopa niin pitkälle, että kirjoitan unia ylös. :)
Lähetä kommentti