Kärsimyksestä

Näin pääsiäisviikolla on luontevaa kirjoittaa kärsimyksestä. Blogiystäväni kertoi, että hänelle pääsiäistä edeltävä aika on yleensä vaikeaa ja ahdistavaa aikaa. Itselleni rankimmat kaudet ovat osuneet syksyyn, eivät tosin mitenkään säännöllisesti.

Viime jutussani mainitsin taannoisen työuupumusjakson. Kaivoin äskettäin esille tuolta ajalta pitämäni päiväkirjan. En ole lukenut sitä yli kuuteen vuoteen. Luin nyt päiväkirjaa ihan tyynin mielin: se ei kaivanut esiin synkkiä ja epätoivoisia tunnelmia, joita tuolloin runsaasti koin. Uuupumusjakso oli kiistatta kovin koitos, mitä elämässäni on tähän mennessä ollut.

Siteeraan tässä lyhyesti erästä muistiinpanoa tuolta ajalta. Pieneksi vihjeeksi lukijalle on mainittava, että päiväkirjamerkintöjä tehdessäni olen selvästikin tasoitellut ja suodattanut todellisia tuntemuksiani.

Surkeat, toivottomat tunnelmat aamulla; heräsin 5.30. Itkeskelin aamupäivällä. Päivällä kävelyllä rannassa 13.30 –15.00. Nyt tuntuu ihmeeltä, jos voisin mennä töihin syysloman jälkeen. Ei ole henkistä liikkumavaraa, väsyttää, pyörin itseni ympärillä, ei ole iloa, vain ankeutta enimmäkseen ja unet renklaavat (18.9.2000).

Nämä olivat siis alkusyksyn tunnelmia. Syksyn mittaan kävin läpi koko tunne-elämän kirjon toivosta epätoivoon ja päinvastoin. Koin erittäin syviä surun, pelon ja vihan tuntemuksia, jotka oikeastaan vain voimistuivat joulua kohti mentäessä – ja myös ilmaisin niitä, välistä rajustikin. Silti sekaan mahtui jonkin verran myös myönteisiä ja lohdullisia tuntoja.

Suurelta ihmeeltä tuntuu se, että kun joulun jälkeen palasin töihin, tunne-elämäni tasoittui kertaheitolla. Tosin senkin jälkeen tuli aika ajoin takapakkeja ja pelkotiloja uupumuksen uusimisesta. Kärsin muutoinkin jonkinasteisista uupumusoireista vielä töissä ollessani melko pitkään. Mutta varsinainen tunnemylläkkä loppui kuin seinään...

Pääsiäisviikolla sopisi kertoa myös siitä, millaisia hyviä hedelmiä uupumuksen aikaisesta prosessoinnista kypsyi. Jätän kertomisen kuitenkin toiseen kertaan. Totean vain sen, että tuo aika oli jälkikäteen ajatellen hyvin arvokas ja ainutlaatuinen sisäisen eheytymiseni, asenteitteni ja uskoni kannalta.

PS Tänään kiirastorstaina tulee myöhään illalla TV ykköseltä elokuva Jeesuksen kärsimyksestä (The Passion of the Christ). Katsoin sen pari vuotta sitten elokuvateatterissa. Se on mielestäni hyvin vaikuttava ja vakuuttava elokuva.