Kun olemme perheellä koossa, meillä on usein tapana järjestää keskenämme jonkinlaisia kisoja. Tänään järjestimme valokuvakilpailun käydessämme aamulenkillä järven rannalla. Sää oli mitä mainioin; kuvaamisen kannalta tosin liian kirkas. Tällä kertaa tytär voitti kilpailun herkällä otoksellaan. Itse osallistuin muun muassa oheisella kuvalla, joka on mielestäni aika miehekäs. Sen nimeksi voisi panna vaikkapa Avunanto.
2 kommenttia:
Ahaa! Tästä kuvastasi hahmotit siis kantojen muodot: toinen ikään kuin kurottautuu toista kohti eli siis auttamaan?
Minulla taas meni aikaa, kun mietin kuvan nimeä, hmmmmm. Katselin sitä luultavasti kuin nainen karttaa ja pää kääntyi väkisin horistontin mukaan. Oikeastaan taisin nähdä "vain" kaksi kantoa, jotka halusin asettaa horisontin mukaan "oikein".
Kuvan tulkinta on minusta aina psykologista. Naisen ataisin kiinnittää päähuomioni siihen, että kannot olivat jo aikansa eläneitä puita, juuret irti maasta, 'kuoppaan' putoamassa.
Minulle tuli mieleen kaksi hyvin vanhaa ihmistä ja jos olisin itse kuvan näpännyt olisin antanut varmaankin sen nimeksi Vanhukset.
Kiitos, Miimi, kuva-analyysista. Sinulla on silmää!
Lähetä kommentti