11.7.2007

Makua elämään mustikasta

Loma on päättynyt ja työt ovat alkaneet – nihkeästi. Ehkä se on hyväkin merkki, että töiden aloittaminen tökkii: loma on irtauttanut kunnolla töistä. Oli miten oli, tuntuu inhottavalta kohdata jälleen töiden mukanaan tuomia huolia ja pelkoja. Tajuan kuitenkin, että ne on nimenomaan kohdattava, jotta niiden teho heikkenisi.

Loman aikana teimme muutaman reissun, yhden ulkomaille ja yhden pitkähkön automatkan Suomessa. Luin tuhansia sivuja kirjallisuutta, muun muassa useita Henning Mankelin romaaneja, en dekkareita (ne minä olen jo kaikki lukenut). Tapasimme sukulaisia ja ystäviä, mutta jäi sellainen olo, että enemmänkin olisi saanut olla kontakteja. Aloin tuntea jossain vaiheessa erakoitumisen ensioireita...

Eilen piipahdin ensi kerran mustikassa. Riipaisin aivan lenkkipolun varrelta muutaman litran. Alkoi tuntua, että marjastusinto (tai niin kuin kotiseutuni murteessa sanottaisiin: iili) on taas kerran löytymässä. Monesti ennenkin olen kokenut itseni laiskaksi ja innottomaksi aloittamaan marjastuskautta, mutta kun olen päässyt alkuun, en ole lopettanut ennen kuin pakastimessa on ollut satoja litroja mustikoita, puolukoita, mansikoita ja mustia viinimarjoja. Ennätys on toissa kesältä: yhteensä 550 litraa. No, ne eivät ole minun yksin poimimiani; vaimollakin on siinä oma, merkittävä osuutensa.

Ei kommentteja: