En ole aiemmin välittänyt seurata euroviisuja juuri lainkaan. Ne edustavat sellaista pintakulttuuria, joka ei pure minuun. Nyt kun viisut järjestettiin Suomessa, tulin katsoneeksi valtaosan esityksistä. Voittajaksi päätynyt kappale oli suosikkini: Molitva 'rukoilen'.
Kappale on melodinen, sen sanoituksessa on ajatusta ja sen esittäjä on taitava laulaja ja intohimoinen eläytyjä. Erityisesti nautin siitä, että rukous nousi myönteisesti esille.
Minäkin rukoilen, milloin kiihkeämmin milloin laimeammin, mutta kuitenkin kaiken aikaa. Olen rukoillut lapsesta saakka. Rukouksen merkitys on kuitenkin iän myötä muuttunut, syventynyt. Myös rukouksen muodot ovat monipuolistuneet.
Sisälläni on ikään kuin rukouskanava, jossa on lähetystä ympäri vuorokauden. Välillä muut kanavat lähettävät häiriösignaaalia. Välillä työhön tai harrastukseen keskittyminen vaimentaa lähetyksen. Mutta heti kun rauhoitun, rukouskanavalla alkaa bittivirta soljua. Yölläkin kun herään, rukous alkaa virrata...
Rukous tuo minulle turvaa, toivoa ja lohtua. Se auttaa minua keskittymään olennaiseen. Rukous on voiman lähde, koska sen kautta olen yhteydessä Kaikkivaltiaaseen. Ennen kaikkea rukous on keskusteluyhteyttä Jumalan kanssa, jonka syvin olemus on rakkaus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti