Rohkaisun voima

Olen käynyt viime aikoina normaalia enemmän työ- ja koulutusmatkoilla. Tämä on ollut henkisesti valtaosin virkistävää, fyysisesti aika rasittavaa. Jaksan työssäni paremmin silloin kun siihen sisältyy vaihtelua ja luovaa ajattelua ja toimintaa.

Viime reissullani pistäydyin koulutuspäivän päätteeksi ostoksilla. Etsin vaatetusliikkeestä kesäpuseroa ja sandaaleja. Katselin telineessä roikkuvia pusakoita, kun huomasin taustalla miesmyyjän, ikääntyneen laihan herrasmiehen, jonka kaljulla päälaella kiemurteli muutama hiussuortuva. Mies vaikutti ujolta ja käytökseltään hyvin korrektilta.

Kerroin myyjälle ostosaikeistani, ja hän kävi esittelemään tuotteita. Huomasin heti, että hän oli vihkiytynyt asiaansa ja että hänellä oli perusteelliset tiedot tuotteista. Kyselin ja kehaisin muutamaan otteeseen hänen asiantuntemustaan.

Oli elämys havaita, kuinka myyjän koko olemus alkoi kaupankäynnin edetessä vapautua. Kun olin tehnyt pusakkaostokseni ja liittynyt vielä myyjän tarjoamaan bonuskorttisysteemiin (jota en varmaankaan tule tarvitsemaan), tämä ujo herrasmiesmies suorastaan säteili.

Poistuin ostoksilta hyvillä mielin. Olin saanut erinomaista palvelua ja olin nähnyt, kuinka yksinkertainenkin rohkaiseva palaute voi saada ihmeitä aikaan. Myyjälle oli mannaa, että hänen ammattitaitoaan ja osaamistaan arvostettiin. Sitähän me miehet itse asiassa taidamme kaivata hyvinkin kipeästi: arvostusta ja ihailua.

Entä sandaalit? No, nekin löytyivät, tosin toiselta osastolta. Siellä kaupanteko kävi kuitenkin rutiinilla, eikä siitä syntynyt minkäänlaista tapausta.